LeenaK aamun aiheista: Virkamiehenä kirjoittaminen on haastavaa, kun pitäisi laittaa itsensä peliin mutta kuitenkin olla myös työnantajan edustaja. Miten kirjoittaa jos vaikka on ihan toista mieltä kuin organisaation linja - ilmeisesti hyvin harkiten, ja korostaen puhuvansa omalla nimellään?
Chatissa puhuttiin paljon, miten saada asiakkaat lukemaan blogeja. Kirjoittamalla kiinnostavasti, uudesta näkökulmasta, persoonallisesti ja sitten linkkaamalla muualle kuten moni kirjoittikin. Tekstejä pitäisi tulla sopivaan tahtiin, ja miten se tehdään? Joko yksi innokas kirjoittaja, tai sitten joukko kirjoittajia, jotka eivät ole samaan aikaan lomalla. Tekstejähän voi kirjoittaa myös "varastoon", ja julkaista sopivissa väleissä, tämä ei tietysti toimi juuri-nyt-tapahtuu -jutuissa.
Viimeinen kysymys, löytyykö blogeja? Kyllä ainakin jotain:
Sorvipenkki: http://sorvipenkki.wordpress.com/
Parlamenttikirjasto: http://parlamenttikirjasto.blogspot.com/
Blogien seuraamisesta: siihen on varmaan monta tapaa, minulle sopii IGooglen syötteenlukija, joka hakee uudet blogikirjoitukset yhdelle sivulle, missä ne saa lukea ilman mainoksia tai ylimääräisiä mielenkiinnon herättäjiä.
Ja vielä lisää blogeista :) Kannattaa seurata mitä omasta organisaatiosta puhutaan esim. luomalla seuranta Google Alerts:lla, toki on muitakin keinoja.
Kati.Y. Kolarista: "Runsauden mentaliteetti": miten löytää ne itseä kiinnostavat jutut, kun on niin paljon kaikkea netissä. Miten saada muut ihmiset kiinnostumaan siitä sinun blogista. Missä "mainostaa" sitä, että ihmiset kiinnostuis lukemaan. Turhaa kai se on käyttää hirveästi aikaa tekemiseen, jos se jää vain "arkistoon". Mielenkiintosinta olisi tehdä yhdessä. Itseä, kun kiinnostaa esim. se kirjastoautoblogin kirjottaminen, niin mietityttää se, että kun monet asiakkaista vanhoja tai nuoria (lapsia) niin ei ne paljon taida nettiä käyttää. Muakin muuten häiritsi tuo, että piti seurata monta paikkaa, ja vekslailla ees taas, turhaa aikaa meni semmoseen. Oisko ollut parasta, että alusta asti ois vaan oltu siellä Slidesharessa?
LeenaK Aallon esityksestä: Mielenkiintoinen ajatus, että myös verkkoidentiteetillä on elinkaarenhallinta. Onko elinkaari syklinen joka uusiutuu aika ajoin? Aloitetaan Facebookissa, varovasti mietitään mitä tarkoittaa kaveri (ja miksi siellä ei ole vaikka lähi- ja kaukokavereita?) ollaan innokkaita ja lopulta haukotellaan ja hyväksytään kaveripyyntöjä mutta ei enää itse aktiivisesti laajenneta ystäväpiiriä? Jokaisella varmaankin on tuo henkilöbrändin sipuli joko tietoisesti mietitty, tai voi täyttää omat tietonsa eri tasoille. Kanavavalinnat brändistä ovat tärkeitä, ja siihen vaikuttaa oma innostus ja se, miten paljon on aikaa ja halua olla verkossa. Monien kanavien käyttö vaatii melkein jotain kokoavaa välinettä, itse en edes muista tarkistaa kaikkia sähköposteja Twitterin seuraamisesta puhumattakaan. Jukka Relander kirjoitti mielenkiintoisesti Kirjastolehden numerosa 4/2011 http://kirjastoseura.kaapeli.fi/etusivu/lehti/kolumnit?modeyksi=yksi&teksti_id=20639 infoähkystä suhteessa afrikkalaisten tiedonpuutteseen. Useana päivänä voisin kirjoittaa samoin "Hukuin liikaan tietoon viimeksi eilen."
Välillä on tosi vaikea miettiä, mitä kannattaisi tarjota ja miten, että ihmiset kiinnostuisivat. Toisaalta halutaan mahdollisemman paljon asioita samasta paikasta, jolloin niitä ei tarvitse kaivaa kaikkia erikseen. Toisaalta puhutaan erikoistumisesta ja siitä, että kaiken pitäisi olla räätälöityä erikoistuneille joukoille erikseen. Mistä löytää tasapaino tai voiko yrittää tarjota samassa palvelussa hieman molempia?
Jotta asiakkaat saataisiin seuraamaankin meidän blogeja tai fb-sivuja jne. niistä pitäisi tehdä elävän ja kiinnostavan näköisiä. Kuvien määrää pitäisi ehdottomasti lisätä. Tietenkin myös kirjoitustyyli vaikuttaa.
TSavola.Tässä minun ajatuksia aamusta. Ihan yleistä sellaista. Piti seurata niin montaa paikkaa yhtäaikaa että osa meni vähän ohi korvien. Alusta ja keinoja julkaista netissä ilmeisesti löytyy vähän joka lähtöön, ne pitää vain löytää ja etsiä. Mutta kuten mainittiin: sisältö ratkaisee, ei alusta. Miljoonan taalan kysymys sen sijaan on, kuinka saada/tehdä julkaisumateriaalista kiinnostavaa kaikille. Onneksi voi kokeillla eri juttuja. Se ei ettei heti ensimmäisellä kerralla kolahda isolle joukolle ei mielestäni ole isokaan moka, sen jälkeen voi kokeilla jotain muuta. Pääasia että ollaan kirjastona monessa menossa mukana. Eikä kaiken tarvitse olla niin mahdottoman hienoa tai tärkeää mitä julkaistaan. Olisi hienoa saada aikaan vapaamuotoista vuoropuhelua ja kanssakäymistä asiasta kuin asiasta keiden tahansa langalla olijoiden kanssa.
Pienessä kirjastossa on vaikea keksiä uutta projektia verkkoon ja siksi kannatankin yhteistä blogia vaikka siitä kirjavinkkauksesta. Aika on rajallista ja litistynyttä, mutta jos lukee ja alitajunta hoitaisi miettimistä voisi suositella lukemaansa, pelkkä takakannen teksti ei riitä suositukseksi, sellaisiahan löytyy kirjakauppojen sivuilta. Facebookissakin olemme ja yritämme pitää sitä ajantasalla, mutta olisiko facebook sivun kehittämisestä jotain opittavaa jos omaa blogia ei saa aikaan. Vähien resurssien kanssa on sivuja päivitettävä siinä kaiken asiakaspalvelun keskellä, erillistä aikaa ei tahdo löytyä, joten yksi hyvä ajantasalla oleva verkkopalvelu johon asiakkat voivat kommentoida ja esittää toiveitaan on ehkä parempi kuin hajautetut palvelut. Facebookiin voi linkittää kaikenlaista ja kuviakin mahtuu, lisäksi on kunnan yhteiset kotisivut, jotka sisältävät kaiken virallisen. Blogissa kirjoittaja miettii omia ajatuksia "ääneen", jääkö asiakkaan ääni kuulematta? Kirjaston virallinen blogi pitäisi miettiä yhdessä oman kirjaston kohdalta tai sitten kirjoittaa reilusti omalla nimellä omalla persoonallisella tyylillä yksityishenkilönä, kuiteski asiakkaan kannalta on tärkeää tietää mikä on kirjastoasiaa ja mikä omaa juttua.
M-Leena Kemijärveltä: laitan tässä omia ajatuksia. Kirjasto yrittäää aina olla kaikkea kaikille, eikö joskus voitaisi ajatella myös pienryhmien palvelua? Vaikka vain muutama lukisi blogia, olisihan sekin jotain. Pienessä kirjastossa on varmasti vaikeampaa saada sosiaalisen median käyttäjien joukkoinnostusta virkailijoihin, mutta voitaisiinhan sitä joskus yhdessäkin katsoa ja tehdä, esim. yhteinen blogi: "mitä suunnittelemme seuraavaksi puoleksi vuodeksi ja miten se toteutetaan" ja siihen voisi pyytää kommentteja. Meillä on ollut FB käytössä jo pari vuotta ja sen käyttöön tuli pyytää kaupungin tietohallinnolta lupa. Meillä on yleinen profiili, jota voi käyttää (jos ei halua tehdä omaa profiilia) tai sitten omalla profiilillaan voi päivittää.. Minä henkilökohtaisesti en omaan fb:n laita mitään työasioita, en edes kommentoi töitäni mitenkään. Jonkin verran on tullut asiakkailta kaveripyyntöjä, ja en ole hyväksynyt niitä, vain ohjannut kirjaston sivuille. Virkamiehenä ei todellakaan saa arvostella tai moittia työnantajaa tai asiakkaita :), vaan kritiikkiinkin on osattava vastata asiallisesti.
Chat keskusteluissa tuli esille blogien kohderyhmät. Blogin pitäisi olla kiinnostava ja herättää keskustelua. Pienessä kirjastossa on vaikleaa saada kaikkia innostumaan ja löytää aikaa blogien kirjoittamiseen.Yhteiseen blogiin olisi helpompi osallistua. Fb sivut ovat luultavasti Pellon ja Ylitornion projektin kohde. Olemme yhdistyneet vuoden alussa ja tiedottaminen pitäisi saada myös yhteiseksi, ajattelimme että fb voisi olla yhtenä osana tiedottamista. Hyvä muistutus oli myös se negatiivisen palautteen vastaan ottaminen sekä työpaikalla/työpaikasta kirjoittaminen ja tiedottamisen pitää pysyä asiallisena. Näitä mietteitä Pellosta.
Muistiinpanot!? Muistissa on pelkkää sotkua kaikista erilaisista osoitteista, sivuista, tekniikasta ja sen pelittämättömyydestä.Tappelin enimmäkseen tekniikan kanssa, minkä lisäksi seurasin chat-keskusteluja. Haen slidet joskus paremmalla ajalla ja katson tehtävät niistä.Ou shit, olkoon!
Joka paikassa ei ehdi olla läsnä ja mukana. Miten valita oikeat paikat näkyä ja kuulua? Netissäkin läsnäolon ammatillisena henkilönä on oltava linjassa organisaation strategian ja arvojen kanssa. Keskeisimpänä ajatuksena tuntuu nousevan idea verkostoitumisesta mahdollisimman monessa asiassa. Yhdessä olemme enemmän.
Tuo elinkaariajattelu tuntui aika kiinnostavalta. Tosin viimeinen vaihe, vetäytyminen oli oudon passiivinen. Eikö ideana ennemminkin olisi jatkuva uudistuminen ja arviointi?
Leila K. Jaa tännekkö sitä tekstiä sitten kirjoitetaan, kylläpä tämä tuntuu nyt melko sekavalta, ja tämän tekniikan kanssa ei oikein ole aina samalla aaltopituudella. Mitä nämä värit merkitsee täällä? Nimi tipahtaa joskus pois tuosta listasta joka on tuossa oikealla ylhäällä. MIkä merkitys tuolla listalla on? Vieläkin on hakusessa se projekti, mutta eiköhän tämä tästä. Eero mainitsikin Pelkosenniemen Elisan blogin, tosi mukava juttu. Minä en tiedä edes mitä kysyisin, tämä some asia on niin vieras vielä.
Värit erottavat kirjoittajat toisistaan
Miten toimia fb ja blogien kanssa, kun asiakaskunta on todella iäkästä ja tuskin käyttää näitä areenoita tiedon etsimiseen? En osaa vielä ajatella, että asiakaskuntahan ei ole vain tätä meidän asiakaskuntaa, vaan voi olla missä tahansa. Nettiavaruusajattelua siis kehiin, pois luutuneista toimintamalleista!
Olemme ajatelleet tehdä projektin kotiseutukokoelman jonkinlaisesta markkinoinnista liittäen sen aika uuteen museoomme ja Sallawikiin, jonka täydentämiseen kaikki halukkaat voivat osallistua, linkki alla
Sen verran tuosta Tuija Aallon esityksestä, että eiköhän jokaisella kirjoittajalla ole suhtkoht selvät sävelet, mitä ja kenestä voi kirjoittaa julkiseen mediaan.
Tämmösiä mietti Vesa: Harvoin työaikana ehtii paneutua asioihin, joita oikeasti voisi tarvita, mutta ei ajan puutteen vuoksi voi tehdä. Kun osaamista ei ole, niin sitten ei tehdä. Ensimmäinen etäpäivä herätti monia ajatuksia ja pienen kypsyttelyn kautta varmasti myös konkretiaa. Mielen pohjalla itäneet ajatukset saavat vähitellen lihaa luitten ympärille. Jo vuosia meilläkin on puhuttu blogista, wikistä, facebookista jne. Kun ei ole ollut aikaa sen syvällisemmin paneutua niihin, niin osaaminenkaan ei ole kehittynyt ja niinpä verkkonäkyvyys on jäänyt hätäisesti päivitettyjen nettisivujen varaan.
Mielestäni ensimmäisen päivän hapuilut yhteyden muodostamisessa ja chatin ym. käytössä on arvokasta oppia kaikille, koska samalla voimme jakaa kokemuksia ja oppia toisiltamme. Toisaalta mieli on vielä vähän hämmennyksissä monien alustojen, käyttäjätunnuksien ym. viidakossa, mutta jospa sitä vähitellen… Tässä huomaa vain sen, että aikaa ei millään pysty seuraamaan. On niin monia tapoja tehdä asioita ja uusia tulee koko ajan. Toisaalta nyt meneillään olevassa koulutuksessa on keskitytty muutamiin ja se on hyvä asia.
Ajatuksia Tuija Aallon esityksestä:
Jonkinlainen haaste on siinä, miten esiinnyn verkossa virkaroolissani niin, että saan asiani ymmärrettävästi esille, enkä samalla herätä epäilyksiä oman edun tavoittelusta tai muusta negatiivissävyisestä asiasta. Jos jokin asia vaatii enemmän kannan ottamista tai vahvaa omaa mielipidettä, niin silloin mielellään esiintyisi nimettömänä. Mutta mikäpä on virkamiehen vastuu / velvollisuus? Joudunko sanoistani tilille, jos mielipiteeni on ristiriidassa vaikkapa esimieheni kanssa? Vai voinko ilmaista mielipiteeni niin kuin oikeana pidän, vaikka tiedän että vastakkaisiakin mielipiteitä on? Kyllä sitä virka-asemassa olevana joutuu pohtimaan niin monia eettisiä ym. valintoja, että taidan mieluummin pysyä verkossa yksityishenkilönä ja vaikkapa vielä nimimerkin suojassa.
Muoniolaiset on ihan pyörällä päästä ;-) Paljon uusia juttuja. Meidänkin mielestä tänä päivänä on ollut liian monta oppimisalustaa ja niiden toimivuus on ollut hidasta. Blogien kirjoittaminen mietityttää paljonkin, ei ole aikaa ja sitten pitäisi kuitenkin ajatuksen kanssa miettiä mitä sinne kirjoittaa ja kenelle sen kohdistaa. Ja se että miten lukijat löytää blogin.
Mielenkiintoistahan tämä blogienkin kirjoittaminen on, mutta aika on rajallista.Mietimme juuri että jaamme blogioikeudet useammalle henkilölle kirjastolla, niin ei tarvitse yhden ihmisen miettiä kaikkea sanomista.
Satu, Saarenkylästä
Tuntuu, että tällainen ns. vasta-alkaja ei oikein osaa tehdä edes "oikeita" kysymyksiä liittyen some-maailmassa olemiseen ja tekemisiin. Tätä oppii varmaan vain tekemällä, verkostoitumalla ja seuraamalla muita jja pongailemalla osaamisen kuruja. Blogit ovat monipuolisia sisältöalustoja kuitenkin vailla "iholla olemista". Blogit ovat osa päivittäin kulkevaa tarina virtaa vailla alkua ja loppua... Verkostoituminen tapahtuu jo ensimmäisessä vierivässä lauseessa, pitäisikö se kuitenkin olla osa minua, persoonaani ja tempperementtiani? Miten olla bloggerissa fyysisesti läsnä ja löytää se sisäinen kirjoittaja, minun ääni!
Koulutuspäivän alku oli hieman sekava, useampi osoite ja salasana. Seuraaminen ja keskittyminen tuotti välissä vaikeuksia - luennon seuraaminen netissä ei niin tuttua. Slideshare -osiossa tilanne rauhoittui ja seuraaminen hieman helpottui, vaikka seurattavaa olikin (diat, puhe, chat, yhteinen muistio). Sinällään mielenkiintoinen kokemus verkossa verkko-opiskelusta. Itsenäisessä työskentelyssä todella turhautunut, kun blogi ei tunnu toimivan niin kuin pitäisi. En päässyt kirjoittamaan uutta teksitä blogiin laisinkaan.Se siitä.
Mielenkiintoista ja paljon ajatuksia herättävää on ollut päivän anti! Itseäni mietityttää tällä hetkellä tämä aito vuorovaikutus asiakkaiden kanssa. Kovasti siihen pyrimme, mutta ei se kovin hyvin käsittääkseni vielä oikein toteudu. Miten löytää sellainen tapa olla verkossa, jotta asiakaskunnalla ei olisi turhia kynnyksiä osallistua?
Pikku hiljaa eteenpäin, eiköhän se tästä. Menee aikaa ottaa tekniikka haltuunsa näin alussa.
Elisa niemestä. Aamupäivä oli kaikkinensa hyvää harjoitusta someen! Olipa siinä alustoja kerrakseen. Monta välilehteä auki ja suurimman osan ajasta kaikki vieläpä toimivat kun malttoi aina hetken odotella. Hyviä ajatuksia tuli näistä blogeista. Itsehän aloitin blogini ihan ”pystymetsästä” syöksymällä pää edellä uuteen asiaan. Edelleenkin blogi hakee muotaan, kohderyhmäänsä jne. Tästä aamupäivästä sain hyviä kysymyksiä mietittäväkseni. Blogin kirjoitusta on kaksi viikkoa takana ja vieläkin mietin joka päivä, että onko tässä järkeä, olenko lainkaan oikeilla jäljillä, onko blogilla mitään tarkoitusta, kuka tätä edes haluaa lukea, olisiko pitänyt aloittaa ”virallisemmin” jne… Nuo lukemani slidet antoivat yhä lisää ajattelemisen aihetta…
TSavola. Kakkoskysymys. Pakko pitää erillään työminä ja yksilöminä, vaikka omalla nimellä esiintyykin. Töissä kun kuitenkin ollaan yhteisön edustajia. Hienoja termejä vilisi esityksessä mutta tavoitteellisuus jäi ehkä tärkeimpänä mieleen. Punainen lanka pitää olla tiedossa ja ajatuksissa. Elinkaarihallinnista sen verran, että uutta hakeva, ylläpitävä ja vetäytyvä eivät ole mielestäni toisiaan poissulkevia, vaan toisiaan täydentäviä. Ja lopussa mainio sipuli, joka kertoi kaiken olennaisen pähkinänkuoressa!
MariaJ: Paljon uutta ja mielenkiintoista oli aamun luennolla, myös teknisiä ongelmia, kuten, miksi nämä yhden työhuoneen koneet eivät suostuneet näyttämään slidesharen videota, mutta ehkäpä seuraavaksisi kerraksi saamme täällä ratkaistua ongelman. Ihan hyvä, että tulee kokeiltua näitä uusia juttuja kuten bambuseria, etherpadia ja slidesharea, jotka ainakin minulle ovat uusia tuttavuuksia. Mietin tämän EtherPadin hyödyntämistä kun alamme tehdä omaa nuortenkirjastoprojektia - voisimmeko EtherPadissa pitää "aivoriiheä" eri toimipisteissä olevien projektilaisten kanssa.
Marialle Leenalta : toivotaan että voidaan, tietohallinnolla on joskun vähän eri ajatuksia mitä saa tehdä, mitä ei.
Etherpadissa kannatta muistaa, että se on periaatteessa julkinen, eli siihen voi joku muu löytää. Mitään salaista tai arkaluontoista siellä(kään) ei kannata käsitellä.
Tarja: Kun kaikki ohjelmat eivät aamupäivällä toimineet, niin kyllä se ärsytti. Toisaalta oli hyvää harjoitusta saada tuntumaa monenlaisiin alustoihin ja palveluihin heti alussa. Näitä voi sitten kypsytellä ja miettiä hyödyntämistä monella tapaa. Ja olihan se opettajakín aina jotain kautta mahdollisuus saada kiinni ja kysyä neuvoa. Harmi vaan kun paljon meni luennosta ohi. Pitää tosiaan selvittää miksi yhdessä huoneessa videot ja ääni eivät toimineet Zipcastissa (nyt osasin jo kirjoittaakin tuon). Siinä sivussa koetan hahmottaa missä FB olisi parempi kuin Blogi ja päinvastoin.
Kaikissa näissä some-asioissa kannattaa pitää mielessä että verkko on laaja ja avaa aivan uusia mahdollisuuksia. Vaikka se on tavallaan itsestään selvää, taustalla on kuitenkin vanhoja luutuneita tapoja ja asenteita, joista haluan eroon.Siksikin olisi hyvä tehdä tätä jollakin tapaa yhdessä nuorten - ja ehkä vaikka tulevaisuudentutkijoiden - kanssa.
Minä olen ensimmäistä kertaa tällaisilla sivuilla, joten olen ihan pihalla! On onneksi muitakin,jotka tuntuvat olevan samalla viivalla.
Me täällä Sodiksessa olemme olleet hukassa lähes koko ajan... Työkoneilta ei saanut Bambuuserilla näkymään live-lähetystä, vain vanhoja videoita pystyi katsomaan! Se hallinnon verkko nääs, siihen törmää meillä jatkuvasti, kunnassa on niin hyvät palomuurit, että.. Onneksi meillä on asiakaskoneita:) Eeron blogikirjoituskutsuja olemme myös odotelleet ja kyselleet uudelleenkin, kunnes tänään selvisi, että sekin linkki on ilmeisesti törmännyt palomuurin. Nyt on tehty uusia tilejä ja spostiosoitteita, joten eiköhän mekin roikuta mukana..
Projektit on kyllä vielä hakusessa..
Mervi ja Kristiina Ivalosta tehtävään:Mielenkiintoisia ajatuksia, jäämme pohtimaan niitä, ovat kuitenkin vielä aika uusia asioita meille.
Eijalle ei tieke avautunut tehtäviin vastaamista varten,mutta tutustuin slideihin,jotka avasivat sosiaalisen median mahdollisuudet "jotta voi löytää sen,mitä etsii tai sen,mitä ei edes osaa etsiä,pitää itse olla löydettävissä." Tästä on hyvä jatkaa. Löysin kaipaamani sosiaalisen median strategian malleja,joita ilman toimintaa ei mielestäni voi edes aloittaa .
Slidesta sain vastauksen minua askarruttaneesee kysymykseen erilaisten profiilien käytöstä. Tässä pikaisesti mietteitä kysymys kohtaan 2.
Mielenkiintoista asiaa, joka laittaa pohtimaan että kuka voi vastailla ja julkaista myös somessa. Kiva myös tutustua erilaisiin työkaluihin mitä on nykyään olemassa.
Yhteiseen blogiin en päässyt kirjoittelemaan, joten loin oman.
Mikähän olisi se houkutin, että saataisiin asiakkaat vuorovaikutukseen kanssamme, muutenkin kuin valittamiseen wc:n puhtaudesta.
Asiakkaan tulisi saada kokemus tulla huomatuksi. Vaikkei kirjasto hankkisikaan kaikkea mitä asiakas on oppinut netin toiveruudun kautta pyytämää, voisimme keskustella mitä pitäisi olla ja miksi jotain ei toiveista huolimatta ole hankittu. Asiakkaan toiveet kirjaston olemuksesta pitäisi kuunnella. Onko netti tähän oikea paikka, miten siellä (täällä) toimimalla, saas nähdä...
