Ensinnäkin meidän pitää - ja pitäisi jo nykyisellään - olla avoimempia ja sallivampia työyhteisön sisällä. Meillä on nyt tilanne, että edes kaikki konkarityöntekijät eivät pääse päivittämään sivua, eli kirjoittamaan fb-sivulle. Sisäänkirjautumisoikeudet olivat (ovatko edelleen?) anomisessa. Vaikuttaa jotenkin sisäpiirijutulta ja salaseuratoiminnalta.
Muutamme sivun henkilöprofiileilla toimivaksi, jonka myötä tod. näk. sivu tulisi aktiivisempaan käyttöön, ja lupa kaikille sivun ylläpitämiseen.
Jo nykyisiä tapahtumia, jotka eivät ole kirjaston ja osastojen järjestämiä tapahtumia, voi markkinoita fb:ssa ja siten saada sivusta sen oloinen, että siellä tapahtuukin jotain. Siis, että paitsi sivulla, myös kirjastossa tapahtuu jotain. Kuten jo sanottiin, ei kaikki siellä kerrottu ja oleva tarvitse olla sisällöllisesti kirjaston omaa tuontantoa.
Elävyyttä, värikkyyttä, vaihtuvuutta, aktiivisuutta, vuorovaikutteisuutta asiakkaiden kanssa! Joku muu osaa paremmin kertoa mitä tuo kaikki on ja miten se tehdään, minä kyllä vähemmän luovana ihmisenä sitten komppaan :)
Elävästä kirjastoelämästä pieniä sattumuksiakin voi välillä julkistaa - niitähän riittää! Mutta ei siis tietenkään niitä hervottomia asiakkaiden kanssa sattuneita naurun aiheita, vaan meistä itsestämme.
Mutta silti se ei saisi olla mikään kamala "sillisalaatti" sekavuutta täynnä, vaan hyvin järjestelty (kirjastoihminen täällä!) ja jäsennelty: eli rikas sisältö, mutta ulkoisesti selkeä ja lukemaan/tutkimaan houkutteleva.
Sorry Salme,mutta en tiedä itkisinkö vai nauraisinko tuota tekstiäsi salaseurasta!Meidän talossa on 10-15 ihmistä, joilla on tunnus ja tunnus on annettu,kun joku on pyytänyt tai joku on ollut kiinnostunut sen saamaan. Mutta kirjoituksia ei ole tullut kovinkaan paljon,mie olen antanut tekohengitystä niillä paheksutuilla tapahtumatiedotuksilla.Ehkäpä nyt nettikoulun myötä ihmislle kirkastuu tämä koko sos.media ja kynnykset kirjoittaa alenee. Toivon, että totisempikin uskaltaa kirjoittaa eikä pelästy näistä ideali-fb-kirjoitukuksista,tässäkin hommassaharjoitus tekee mestarin.
VastaaPoista